I love food!

"Sleep, eat and play"

Ruoka. Yksi tärkeimmistä asioista maailman ympäri matkalla. Millasta ruokaa siellä on? Tuleeko vatsa kipeäksi? Onko terveellistä ruokaa? Olen säästellyt tätä tekstiä, koska se on minulle tärkeä aihe ja myös herkkä. Potkunyrkkeily, syöminen ja nukkuminen ovat minulle pyhiä asioita ja niistä keskusteleminenaiheuttaa silmissäni paloa. Nukkuminen ehkä silloin jos joku häiritsee uniani. Potkunyrkkeilystä olen jo kertonut ja nukkumisesta puhuminen alkaa nukuttaa, mutta ruoka on jotain joka kaikkia kiinnostaa ja jolla saa hyviä keskusteluja aikaan. Minä olen ehdottomasti ruokamatkalla. Rakastan ruokaa ja onnekseni olen jo pienestä asti saanut maistella eri maitten ruokia sekä oppinut kokkamaan. Ammattini puolesta saan keskustella ruuasta lähes päivittäin asiakkaitten kanssa. Opettajani koulussa sanoi, että tämän koulun jälkeen jokaisella teillä tulee olemaan jonkinasteinen syömishäiriö. Vaikka se oli vitsi, niin siinä on myös pala totuutta. Väkisinkin lautasensa koostumuksen koodaa läpi ja miettii mitä tänään treenasi. Onko riittävästi energiaa ja sisältöä ruuassa. Ja tässäkin meinaa lähteä luennoksi. Onko ruoka meille nykyaikana polttoainetta vai nautinto? Kun tarvitsen jaksaakseni polttoainetta, haluan tankata itseeni parasta ja nauttia jokaisesta suupalasta. Suklaakakku ei ole parasta sokeria elimistölle, mutta on se parasta nautintoa aivoille. Tervetuloa Hoksun ruokamatkalle Euroopasta Aasiaan ja Uuten-Seelantiin:

Aamupala Berliinissä sisälsi samat ainekset kuin kotona: kaurapuuroa ja munakasta. Erikoisuutena oli hostini luomuhillo mustaherukoista sekä näkymä ikkunasta aurinkoiseen Berliiniläiseen aamuun. 

Budapest ja suklaakakku

udap

Tinopain kalat ja Hastingsin päärynät

"Mie lähen Uuteen-Seelantiin töihin! Mitä sie siellä meinasit tehä? Voisin vaikka poimii päärynöitä!" 

Australian jälkeen tunsin olevani taas voimissani ja valmiina aloittamaan työnteon. Hain tiskariksi ja päärynänpoimijaksi. Kaikki työ oli nyt tervetullutta. Halusin ruumiillisen työn, jossa voisin vain tehdä työni ja lähteä sitten kotiin. Päätin lähteä riskillä kohti itärannikkoa, jossa voisin mahdollisesti työskennellä poimijana, mutta takuita ei ollut että työtä olisi tarjolla. Tutkin myös treenausmahdollisuuksia ja Hawkes Bay sopi täydellisesti suunnitelmaani. Tarkistin tietenkin hakiessani, että lähistöltä löytyisi reenimahdollisuus. Hastingin kaupungissa oli yllättävän aktiivinen kamppailu-urheilukulttuuri ja kohta elämänioli taas täysin sitä mitä halusin. 

Ylämäkiä ja Australian ihmeitä!

Matkustus Pohjois-Thaimaasta Uuteen Seelantiin kesti yhteensä 52h. Tuona aikana pidin hyvää matkustusspirittiä yllä ja yritin kääntää sisäistä kelloani uuteen aikaan. Matkan aikana nukuin ensimmäisen yön bussissa Bangkokiin. Bussi oli täynnä, mutta kuin ihmeen kaupalla nukuin polvet suussa koko yön. Bangkokin kaaoskadulle saavuttiin aamutuimaan 5.30 mikä oli hyvä koska sisäistä kelloa piti yrittää kääntää juuri tähän suuntaan. Suunnitelmissani viettäisin päivän khao san roadilla syöden, käyden vielä kerran hieronnassa ja parturissa. Sain aamupalaseurakseni Kristin Virosta, jonka kanssa kuljimme aamulla haamukatuja, joissa kauppiaat heräilivät ja illan viimeiset juhlijat ottivat vielä maljaa. Matkaan tuli kuitenkin mutka, koska Bangkokissa oli tilanne päällä ja taksimatkaan piti varata vähintään kaksi tuntia ruuhkien takia. Mielestäni minulla ei ollut mitää kiirettä, lähtisihän lentoni vasta puoli kuudelta. Taksitolpalla kuitenkin kaikki mahdolliset kuljetukset oli täynnä ja ainut vaihtoehto oli lähteä samantien kentälle. Kello oli 9. Kentällä hengailu oli tylsähköä ja jumppasin nestettä jaloistani välittämättä tuijottavista katseista. Oli kuningasidea jumpata ja käydä pesulla ja vaihtaa puhtaat vaatteet ennen lentoa. Seuraava yö meni taas polvet suussa ja todella kovan ilmastoinnin alla. Pää alkoi olla ihan sekaisin kun saavuin Sydneyyn. Pää oli sen verran sekaisin ettei se enää haitannut menoa.

Yrityksistäni huolimatta en voinut välttyä vilustumiselta matkan päätteeksi. Uuden-Seelannin pääkaupungissa Aucklandissä tuuli puhalsi ja ilmastonmuutos tuntui luissa ja ytimissä. Tunsin etten ole enää suomalainen sissi vaan liian kauan kuumuudesta nauttinut kananpoika. Ensimmäiset yöt hostellissa oli valmiiksi varattu, joten seuraavat päivät painoin pään tyynyyn ja annoin maailman odottaa ulkona.


Päätin muutenkin antaa kehon ja mielen levätä ja sulatella kokemuksia. En voinut vastaanottaa mitään uutta tai siihen ei ollut energiaa. Lämpimän ja halvan Aasian jälkeen mietin miksi ihmeessä matkustin tänne? Uskoin kuitenkin sen selviävän myöhemmin ja päätin antaa paikalle mahdollisuuden sekä itselleni haasteen kokeilla onnistuisiko elämän rakentaminen uudessa maassa. Matkaväsymystäni, kipeyttäni ja en jaksa astua ulos-asennetani helpotti se että onni oli osunut taas kohdalleni jo alkumatkasta, kun olin saanut kutsun Kiwien kotiin asumaan hetkeksi. Tapasin sattumalta Berliinissä pariskunnan, joka oli kotoisin Uudesta-Seelannista ja vieläpä Aucklandistä, jonne lentäisin ensimmäisenä. Pariskunta oli itse matkalla silloin kohti Suomea, joten juttua riitti yhteisen päivällisen merkeissä. Sain osoitteet ja mietin, että olipa ystävällisä ihmisiä. En kuitenkaan uskonut, että saisin kutsun heidän kotiinsa ja pääsin hetkessä tutustumaan kiwien elämään lähietäisyydeltä. Oli onni istua kotosalla villasukat jalassa, juoda kuppi teetä ja katsella vaikka pari leffaa, ilman sen suurempia huolia tai stressiä töistä, reenaamisesta tai asumisjärjestelyistä.

Oli mielenkiintoista kuulla elämästä tyynen valtameren saarella. Sain myös hyvän kielikoulun kiwiaksentista.

Pai Pai Pai

Chiang Mai

Kyyneleiden saattamana hyvästelin Koh Taon ja jatkoin matkaa pohjoiseen Chiang Maihin. Vaikka olisin voinut jäädä Taolle asumaan, oli minulla tunne että nyt matkani tulee jatkua jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. Halusin myös hyvässä treeniflowssa ottaa ilon irti pohjoisen treenileireistä. Matkustin juuri sopivasti Chiang Main valonjuhlaan! Koko kaupunki oli karnevaalitunnelmissa ja itsekin menin katsomaan miltä kaduilla näyttää. Raketit paukkui ja lyhtyjä oli taivas täynnä. Ilokseni sain huomata katujen olevan täynnä paikallisia nuoria ja kaikki olivat hymyssäsuin, eikä alkoholia näkynyt missään tai kukaan ei ollut humalassa. Joskus Suomen kaduilla kävellessä viikonloppuiltana olisi kiva nähdä jotain vastaavaa ja haluan uskoa, että viikonloppuisin voi tehdä jotain muutakin kuin juopotella. 

Chiang Maissa vietin muutaman päivän katsellen ympäriinsä ja nauttien kasvisruokaravintoloiden tarjonnasta. Kasvisruokailu ja smoothiekahvilat oli täällä selkeästi turisteja varten, mutta tämä trendi on paljon tervetulleempi kuin pikaruokaravintolat. Tapasin myös tutun kasvon suomesta ja käytiin treenamassa ja opettelemassa kokkaamista yhdessä.

Chiang Maille sanoin aika nopeasti hyvästit, koska olin jo saanut vinkkiä että hyvät treenit ja kauniit maisemat löytyisi pohjoisemmasta Pain kylästä. Paihin matka vei ja oli varmasti Thaimaan matkani ehdoton suosikkikohde. Kylä oli tunnettu hippien kylänä ja kaduilla näki paljon rastapäitä ja lävistettyjä kasvoja. Se mitä kylä nykyään on ja kuka on hippi ja kuka ei, on minulle aika sama. Jokainen tallaa täällä miten haluaa. Paissa pääsi matkaajien lisäksi kosketuksiin paikallisen väen kanssa ja kylästä pystyi helposti tekemään lyhyempiä matkoja muihin kyliin. Pidin taas kovasti tunnelmasta kaduilla, joissa oli joka ilta tarjolla katuruokaa ja paikallisten taitelijoiden tekemiä luomuksia. Paikka oli rauhallinen ja kaikki kovaääniset musiikit tai vilkkuvat valot olivat kaukana eteläthaimaassa. Iltaisin sai istua jazzbariin ja kuunnella livemusiikkia. Baarissa saattoi loikoilla riippumatossa tai levytellä sohvalla, ellei sohva ollut varattuna paikallisille koirille, jotka mielihyvin ottivat kaikki rapsutukset vastaan.

Treenaushan se minut tänne taas ajoi ja kaupunkiin saapuessani seisoin pöllönä keskellä tietä ja mietin että miten pääsen salille. Olin päättänyt mennä asumaan salin luokse ja treenata kaksi kertaa päivässä koko rahan edestä. Kysyin taksitolpalla olevalta mieheltä missä sali sijaitsee ja samalla tuli skootterikuski vierelle. Minä voin viedä sinut! Hyppäsin kyytiin ja aloin vasta miettiä kyydissä etten kysynyt hintaa tai mitään muutakaan. Sali oli onneksi lähellä ja veloitus taisi olla 20bht eli 50senttiä. Pudotin rinkan maahan ja vedin treenikamat esille. Menin heti alkaviin reeneihin ja majoitus hoidettaisiin sitten jälkeenpäin. Charn Chain muay thai salilla oltiin todella järjestäytyneitä ja ystävällisiä. Majoitusta etsittiin yhdessä monenkin valmentajan voimin, koska paikat salin lähellä olivat täynnä. Lopulta saksalainen treenaaja tarjosi huoneessaan olevaa toista sänkyä minulle, koska ei kahta sänkyä tarvinnut. Taas sain kokea ihmisten vilpitöntä hyväntahtoisuutta. Tiiviit kaksi viikkoa salilla saivat alkaa. Nautin jokaisesta reenistä, sekä kahden ihmisen hikisten reenikamojen hajusta :). Painoin uudet opit päähäni sekä henkisesti että fyysisesti.

Paissa valmentajat osasivat hommansa ja tilat olivat tyylikkäät. 

Viimeisissä reeneissä pädierät tuntuivat palkinnolta!

Kaikilla valmentajilla oli yli sata ottelua takana ja paljon kokemusta pädien pitämisestä. Aivan rikkinäisenä viikon viimeisistä reeneistä saa silti tämä mies jokaisen treenaajan tekemään parhaansa pädierässä. 

Päävalmentaja ja salin perustaja Bee vasemmalla ja kaikki muut valmentajat. Tämä kuva otettu Charn Chain nettisivuilta. 

Viimeinen viikko Thaimaassa oli juuri sitä mitä Thaimaasta tällä matkalla halusin. Viimeiset treenit olivat palkinto itsessään. Oli aika sanoa hyvästit Charn Chaille ja koko Thaimaalle. Thaimaa jäi edelleen sydämeeni ja tunne että palaan takaisin on vahva. Oli mahtavaa päästä näkemään eri saleja ja tavata treenaajia ja valmentajia. Tunnelma treenipaikoissa oli kannustava ja treenitahti tiukka. Turistista otettiin kaikki mehut irti, myös tietysti bahtit. Monessa paikassa tapasi paljon aloittelevia treenaajia ja mielestäni valmentajat osasivat ottaa kaikki harjoittelijat huomioon tason mukaan. Treenaajien elämä oli aika viikolla aika kurinalaista, vaikkakin saleilla tunnelma oli aina positiivinen, eikä siellä oltu koskaan suupielet alaspäin. Viikonloppuisin rentouduttiin ja yleensä treenaajat lähti yhdessä ulos syömään ja juhlimaan. Itselle riitti helposti syöminen ja nukkuminen lauantai-iltana.

Tältä näyttää ihminen matkustettuaan yli 3kuukautta maailmalla. Mielestäni aika onnelliselta. 

Freedom and freediving Koh Tao

Matkallani odotin hetkeä, jolloin palaisin takaisin saarelle nimeltä Koh Tao. Olin vieraillut saarella aikaisemmalla matkallani ja jostain syystä pidin saaresta paljon. Suunnittelin viettäväni saarella noin viikon. Saarelle astuessani heitin puhelimet kassin pohjille ja kamerakin unohtui joksikin aikaa kun keskityin kokemaan ja tallentamaan muistot verkkokalvoilleni. Lopulta viikko Koh Taolla venyi kolmeksi erittäin intensiiviseksi viikoksi ja saari yllätti minut positiivisesti jälleen kerran. Kolmen viikon aikana treenasin muay thaita, kävin vapaasukelluskurssin, uin meressä, asuin samassa dormihuoneessa, tanssin rannalla lähes joka ilta, tapasin saksalaisen siskoni sekä suoritin 'visarunin' Burmaan.

Siskoni Mia Saksasta. Ensimmäisen tunnin jälkeen ei enää tarvinnut puhua kun ajatukset olivat samat!

Huoneeni 3 viikkoa. Välillä yksin, kaksin ja välillä tupa täynnä. Erikoisuutena  sänkyni luona olevasta ikkunasta  sai seurata iltaisin Ladyboyshowta. Lopulta pystyin nukahtamaan showmusiikkiin. 

Koh tao, kilpikonnasaari on tunnettu kymmenistä sukellusfirmoista ja täällä suoritetaan enemmän Open Water sukelluskursseja kuin missään muualla maailmassa. Vesi on lämmintä, näkyvyys on hyvä ja sukelluksiin on muutamia helppoja kohteita, joissa voi nähdä erilaisia fisuja ja jopa suuren valashain! Kyseessä on kasvissyöjä, joten tilanne meren pinnan alla on turvallinen. Minulle saari on sopivan pieni, ystävällinen ja josta kaikki tarvittava löytyy. Tunnelma saarella on rento ja reissaajat ovat nuoria aikuisia, joiden motiivi tulla saarelle liittyy enemmän sukelluksiin, kuin biletykseen. Toki saari oli jo kahdessa vuodessa muuttunut ja kasvanut todella paljon. Sama ilmiö tapahtuu useilla Thaimaan saarilla, kun enemmän ja enemmän reissaajia saapuu paikalle. Koh Taolla kuitenkin halutaan pitää edelleenkin huoli saaren kunnosta erilaisilla kamppanjoilla ja tarjoamalla mahdollisuutta esimerkiksi kierrättää roskiaan. Saari on myös aktiivinen erilaisissa liikuntamahdollisuuksissa. Saarella toimii treenisali Koh Tao Island Muay Thai, jossa treenien taso on hyvä. Reeneissä pääsee sparraamaan ja valmentajat ovat asiansa osaavia. Samalle saarelle on kuitenkin nousemassa toinenkin sali ja uskon että taso vielä nousee. Sukelluksen ja Muay Thain lisäksi saarella voi treenata CrossFitiä ja joogata joka päivä.

Saavuttuani saarelle kävelin heti tutulle salille katsomaan olisiko ketään paikalla ja ilokseni sain kutsun pöydän ääreen kertomaan kuulumisia, koska jostain syystä olin kaksi vuotta sitten jäänyt valmentajien mieleen ja he tunnistivat minut suomalaiseksi. Vaihdettiin kuulumisia ja minulle tarjottiin viskiä, mutta jätin valmentajat istumaan iltaansa ja suuntasin unille. Olin onnellinen jälleennäkemisestä ja tiesin pääseväni treenaamaan heti seuraavana päivänä.

Saarella myös jotain mielenkiintoista, jota muilta saarilta saa etsiä. Täällä voi suorittaa vapaasukelluskursseja. Oli aika haastaa itseä lisää. Viimeeksi ollessani tällä saarella suoritin vapaasukelluskurssin. Vapaasukelluksessa välineinä toimivat ohut märkäpuku, pidemmät räpylät, kevyt maski, snorkkeli ja painovyö. Niillä mennään syvyyksiin. Omat keuhkot toimii happivarastona. Vapaasukellus vaatii tietoa ihmiskehon toiminnasta ja aina kaverin, kun tehdään syvempiä sukelluksia. Vapaasukellus on eniten päänsisällä. Puskemalla eteenpäin ei selviä, maitohappoa vältetään, kaikki perustuu siihen että olet rento, itsevarma ja tiedät omat rajasi. Isossa roolissa on myös se, että uskot siihen, että sinä pystyt tähän.  Vapaasukellus on minulle vastakohta kovalle treenaamiselle, vai onko? Miten vapaasukellus liittyy kamppailulajeihin?

Olen oppinut valmentajaltani, että kolme tekijää määrittää kamppailijaa: Kunto, taito ja pää. Kun ottelijat ovat yhtä vahvoja ja yhtä taitavia, ei kehässä enää ole merkitystä muulla kuin pääkopalla. Kuinka kovasti haluat voittaa? Entä jos toinen prässää, miten siihen vastaat? Miten pidät oman pelisi? Et mieti tekniikoidesi puhtautta tai kuntoasi, koska niille et siinä tilanteessa voi tehdä mitään. Taitoa ja kuntoa on suhteellisen helppo kehittää. Toki taidon oppimiseen kuluu enemmän aikaa, mutta teoriassa taidon oppiminen on mahdollista, kun vain jaksaa tehdä riittävästi oikeita toistoja. Jäljelle mentaalinen puoli ja se onkin mielestäni mielenkintoisempi osa-alue. Kuinka kehitän päätäni kamppailijana? 

Kickboxing ottelu kestää erätaukoineen 8 minuuttia. Muay thai ottelussa erät ovat pidempiä ja niitä on useampi riippuen säännöistä. Aika on kuitenin suhteellisen lyhyt. Siinä ajassa pitää puristaa itsestä kaikki irti. Siinä ajassa halutaan saada kaikki opittu ulos kehosta sekä pidettyä pää kasassa. Mielestäni ainut keino harjoittaa tuota stressitilannetta on harjoitella erilaisia tilanteita, joissa joutuu paineen alle. Ottelu on tietysti paras harjoitus, mutta myös muut tilanteet opettaa miten oma pää toimii ja miten voit kehittää omaa henkistä kanttiasi sekä opit tunnistamaan käyttäytymisesi stressitilanteessa ja opit ehkä hallitsemaan mieltäsi paremmin. 

"Homma toimi kuin unelma viimeisissä sukelluksissa. Olen todella onnellinen. Snorklatessa sukellan 12 metriin ja seisahdan pohjalle katselemaan maisemia. Ei ole tarvetta hengittää eikä korviin satu. Näen veneennäköisen kehikon, joka on kasvien ja kalojen ympäröimä. Katselen kuinka kalaparvi hengailee paikoillaan. Ponnistan pohjasta kohti pintaa. Muutamalla voimakkaalla potkulla pääsen eteenpäin. Pinnalla teen palautushengityksen ja pusken happea keuhkoihin. Ohjaaja katsoo minuun pinnalla ja näytän ok-merkin. " Pätkä matkapäiväkirjastani. Tuohon sukellukseen tarvittiin muutama harjoituskerta, että siitä saatiin noin rentoutunut kokemus. Harjoittelin vapaasukellusta yhteensä viitenä päivänä. Sinä aikana itkin sekä ilosta että pettymyksestä itseeni.

Day 1:

Fundive. Sain mahdollisuuden osallistua iltapäivän sukellussessioon kertailemaan edellisen kurssin oppeja ja saamaan taas tuntumaa veteen. Olin uudella kurssilla eri koulukunnan kanssa ja sain huomata etten saanut paljoa ohjeita. Muistin hengitystekniikan hyvin ja kuinka tärkeää oli olla rento. Pieneksi paineekseni olin ryhmässä, jossa 3 miestä suoritti kakkoskurssin viimeisiä taitoja ja siinä samalla poijulla minun tuli olla rento, keskittyä omiin sukelluksiin ja päästä vielä syvyyksiin ilman sen kummempia ohjeistuksia. Olinko hermostunut? Olin. Onnekseni olen osannut aina rentoutua ja niin tälläkin kertaa pystyin tekemään oman  tavoitteeni mukaiset sukellukset. Tavoiteenani oli mennä kymppiin ja pystyä tasaamaan paineet. Sukelsin ensimmäisenä päivänä 13m ja tasasin paineet korvista hyvin. Lopuksi en enää saanut tasattua paineita toisesta korvasta ja tunsin hermostuksen lisääntyvän. Sen jälkeen ei sukellukset enää onnistuneet. Käänsin myös itseni pääedellä sukelluksiin. Päivän päätteeksi menimme snorklaamaan White Rockille ja oli mielenkiintoista huomata kuinka olo oli paljon rennompi ja sukellukset helpompia kun ne sai tehdä ilman köyttä, vapaasti.

Day 2,

Freediving Advanced part 1. Aamu alkoi hengitys harjoituksilla. Opin uuden hengitystekniikan, joka tuntui paremmalta. 2-3minuuttia vatsahengitystä 3 sekuntia sisään, 6 sekuntia ulos. Sen jälkeen 1-3 kertaa viimeinen hengitys, 5 sekuntia sisään, 10 sekuntia ulos. Viimeisen hengityksen jälkeen hengenpidätys. Teimme 3 kierrosta ja pidätin hengitystäni lopuksi 1.58 minuuttia. Opin myös uuden tavan tasata paineita korvista. Aamupäivä harjoitus loppui pituussukellukseen, jonka tein 45 metriin asti räpylöillä. Pidin todella paljon pituussukelluksesta, jossa ei tarvinnut keskittyä paineentasaukseen, joka vieläkin tuotti hankaluuksia. Iltapäivällä oli sukellusten aika ja päivän saldoksi jäi noin 10m sukellukset. Ongelmana oli paineentasaus, jonka pyrin tekemään uudella tekniikalla, siinä onnistumatta. Vanhalla tyylillä puskin liikaa korvia ja siitä lopputuloksena sain taas lopetella sukellukset siihen ettei toinen korva toiminut. Päivä päättyi taas snorklausreissuun, mutta tällä kertaa vapaasti tehdyt sukelluksetkin jäivät vajaiksi.

Day 3,

Freediving Advanced part 2. Aamun aloitus rintakehän venytyksillä. Paremmin happea keuhkoihin.  Teoriatuntien jälkeen suoritimme hengenpidätysharjoituksen vedessä. Olin odottanut tätä hetkeä, kun pääsisin testaamaan turvallisesti ohjaajan kanssa kuinka pitkään pystyisin pidättämään hengitystäni. Teimme kolme kierrosta, joiden tavoitteena oli pysytellä pidempään veden alla. Kelluimme rantavedessä aivan rentoina ohjaajan kertoessa väliaikoja. Pidätin viimeisellä kierroksella hengitystäni 3minuuttia ja 17 sekuntia!! Iltapäivän sukellukset tehtiin liian kovassa meren käynnissä. Se että  jouduimme odottelemaan olosuhteita ja välineitten laittoa, antoi se taas sopivan paineen onnistua juuri näissä yksittäisissä sukelluksissa. Olin harjoitellut uutta paineentasausta ja sain sen toimimaan taas kymppiin. Sukelsin ilman köyttä kymmeneen metriin ja tasasin paineet Frencel tekniikalla. Ja siihen se sitten jäikin. Aika oli lopuillaan ja minulla oli kylmä. Pieni pettymys kaihersi mieltä. Enkä päässyt vieläkään syvemmälle. Snorklaus oli mukavaa ja myös päivän onnistuminen oli mielessä. 

Day 4,

Advanced course, part 3. Kolmantena kurssipäivänä tunsin olevani jo valmiiksi väsynyt, eikä se helpottanut rentona olemista. Aamun venyttelyiden jälkeen teimme haponsietoharjoituksen, joka sujui alun hermoilun jälkeen hyvin. Harjoituksessa tuli sukeltaa 25m matka ja poijulla hengitysaika väheni kokoajan. Lounaalla mietin miksi laitan itseni tälläisiin tilanteisiin, jossa joudun rajoilleni. Löysin kuitenkin vastauksia kysymyksiini ja päällimmäisenä mielessäni oli, että haluan oppia tämän huikean taidon. Kasasin itseni iltapäivän sukelluksiin ja alku sujui todella hyvin. Olin rento ja tein lämmittelysukellukset rauhallisesti. Sukelluksessa mennään 10 metrin syvyyteen käyttäen köyttä ja pysähdytään sekä käännytään pää ylöspäin. Köydellä hengaillaan niin pitkään, että tunnet ensimmäisen tunteen hengittää. Sen jälkeen lasketaan vielä sekunteja ennen kuin lähdetään superhitaasti nousemaan kohti pintaa. Seuraavat sukellukset alkoivat hyvin, kunnes yksi ryhmästämme sai blackoutin. Blackout tapahtuu, kun pintaan tullessa keuhkojen laajentuessa keuhkoissa on liian vähän happea. Oikean blackoutin näkeminen sekoitti kyllä riittävästi omaa keskittymistäni, että sen päivän sukellukset jäivät taas jonnekin 12 metrin tuntumaan. Snorklaus oli mukavaa kalojen kanssa, mutta minulla oli aika ottaa breikkiä vapaasukelluksesta. Päivä oli viimeinen kurssista ja sain kuulla jääneeni kauas kakkoskurssin tavoitteista. Olin pettynyt itseeni ja myös sihen ettei kurssilla kerrottu tavoitteista tai oltu selkeitä niiden suorittamisesta. Kerroin palautteen suoraan kiertelemättä. Pahimman pettymyksen jälkeen pystyin kirjaamaan ylös kaikki ne huikeat taidot, jotka olin oppinut ja näkemään, että vapaasukeltajana tarvitsen harjoitusta lisää. Illalla sain viestin ohjaajalta, että palautteeni johdosta he haluavat tarjota minulle yhden lisäharjoituspäivän ilmaisiksi. 

Day 5:

Viimeinen mahdollisuus. Pidin taukoa vapaasukelluksesta ja palasin hetkeksi taas omalle osaamisalueelleni muay thai treeneihin. Tunsin, että tarvitsen sulatteluaikaa ja itseni kokoamista ennen viimeistä mahdollisuutta suorittaa tavoitteita kurssista. Tein mielessäni listan taidoista, jotka aion tehdä viimeisenä päivänä. Aloitin aamupäivän venyttelyillä ja suoritin ensimmäisen tavoitteeni 60 metrin pituussukelluksen räpylöillä. Iltapäivä sujui kuin   unelma. Tein lämmittelysukellukset kymppiin. Sen jälkeen testasimme missä syvyydessä voisin aloittaa freefall sukelluksen. Tarkoituksena oli mennä ilman köyttä 10 metriin tai vähän syvemmälle ja lopettaa sen jälkeen liike ja antautua vapaapudotukseen. Keuhkojen koon puolittuessa paineen takia, keho alkaa vajota tietyn syvyyden jälkeen eikä lihastyötä tarvita päästäkseen syvemmälle. Olin valmis kokeilemaan vapaapudotusta ja menin noin 16 metriin. Oli jännittävää tuntea kehon valuvan alaspäin itsestään. Viimeisellä sukelluksella laskeuduin vapaapudotuksella 19 metriin asti. Olin todella innoissani ja iloinen suoriuksistani. Aika loppui ja jäljellä oli snorklaus. Laskeuduin 12 metriin ja katselin rauhassa maisemia. 

Vapaasukellus opetti todella paljon. Jatkan edelleen treenausta ja joku päivä teen lisää ennätyksiä. Eniten kurssi oli henkisesti haastava. Kokoajan tuli olla hyvä keskittyminen päällä ja sulkea ympäristö mielestä. Sain kuitenkin hyvän muistutuksen, että kaikki on vain ihmisiä. Ei ole supermiehiä. Kuitenkin uskomalla itseen ja kovalla työllä voi saada aikaan tulosta ja ylittää itsensä. Kurssi oli todella hyvä harjoitus paineensietokyvylle ja huikeinta oli 19 metrin vapaapudotus sekä hengenpidätys. Kaikki keskittyminen ja kaikki aikaisemmin opittu kiteytyi näihin taitoihin. Päätin, että vapaasukellus saa jatkua toisella kertaa ja nautin rennosti loppuajan Koh Tao saarella. Kävin ottamassa treeneistä viimeiset opit irti ja tanssimassa jalat kipeäksi rantabaarissa uusien ystävieni kanssa.

Island Muay Thai Koh Tao. Kuvanoton jälkeen valmentaja mustassa takissa löi minua päähän. Mietin että mitä ihmettä? Ah, mosquito! 

Samset. Yli 150 ottelua Bangkokissa. 

The family, Son Albert, mother Hoksu, granmother Sofie, Cracy Uncle Julien, son Rob. 

What are you drinking?
 Sodawater!
 Just soda?
 Yes!I haven't drink since 3 years!
 But you are dancing every night?
 Yes, that's right!
... 

Ystäväni Zaw työssään. Tällä herralla kaksi työtä, ei lomia, ainakaan lähiulevaisuudessa. 

Goodbye Koh Tao, until next time ;)

Thailand ja muay thai

Sawadee khaa! Asetan kämmenet vastakkain ja kumarran keveysti ensimmäiselle thaimaalaiselle jonka näen. Saan ison hymyn takaisin ja saman tervehdyksen. Olen Thaimaassa jo kolmatta kertaa. Tulen tänne uudestaan luultavasti samoista syistä kuin monet muutkin. Thaimaa, turistien suosikkimaa upeiden rantojen, herkullisen ruuan ja ystävällisyytensä tähden. Myos reppumatkaajalle tarjontaa tässä upeassa maassa riittää. On guesthouseja, hostelleja, trekkausmahdollisuuksia, kokkauskursseja, treenicamppejä, aurinkoa ja merta. Thaimaa on suloinen maa. Ihmiset on pieniä ja ystävällisiä. Thaimaalaiset on ahkeria työntekijöitä ja lojaaleja toisilleen ja buddhalaisuudelle. Pyhä on pyhää. Bangkok ja useat kaupungit thaimaassa näyttävät suttuisilta tai sekavilta. Sähköjohdot roikkuu isoina kimppuina katujen lyhtypylväissä. Talot saattaa olla vähän vinossa ja tiet muhkuraisia. Silti kaikkialle vallitsee rentous ja tavallaan myös järjestys. Kanat kotkottaa pihalla. Kalastajat kalastaa öisin. Päivällä loikoillaan riippumatossa. Päivällä ruokamyyjät työntävät kärrynsä teille ja ihmiset ostavat lounasta. Kaupoista huudellaan hyvää päivää ja pyydetään ostamaan paita tai ottamaan hieronta. Taxi! Massage! Tuk-tuk! Vaikkei kyytiin hyppäisikään voi kuskin kanssa jäädä juttelemaan kuulumisia ja säätilannetta. Ja tämä on vain ensivaikutelma.,Jos kansalaisiin pääsee tutustumaan erilaisissa olosuhteissa pääsee todella sisällä, ketä nämä iloiset ihmiset ovat.

Koh Samuin katukuvaa ja selkeät sirisevät sähköjohdot.

Minulle tämä paikka oli treenaamista varten. Lensin Phukettiin. Etsin itselleni suoraan treenisalin ja kävin ensimmäisissä treeneissä. Valmentaja kysyi tulenko huomenna? Sanoin, että jatkan matkaa. Phuketissa on hyviä treenisaleja, mutta se turistihärdelli on minulle liikaa. Edessä olisi Koh Samui ja WMC Lamai muay thai camp. Parhaimmat treenipaikat löytyvät isoista kaupungeista Thaimaassa. Niissä on eniten ottelijoita ja parhaimmat valmentajat. Bangkok, Phuket, Pattay, Chiang Mai. Näistä paikoista olin eniten kiinnostunut Pohjois-Thaimaasta ja myös kaoottisesta Bangkokista. Koh Samuin valitsin pelkästään treenipaikan takia. Olin myös lukenut kauniista rannoista ja saaren hyvistä puolista. Olin kuullut myös saaresta sen vilkkaan yöelämän takia ja olin valmistautunut tietynlaiseen kulttuurishokkiin. Seksiturismi ja yökerhojen korvia särkevä voluumi kirkkailla välkkyvillä valoilla maustettuna on kaukana siitä Thaimaasta, mikä tekee minulle kotoisan olon. Yöelämän katselu riitti yhdeksi illaksi ja se toimi eräänlaisena muistutuksena siitä, mitä tälle maalle on tapahtunut sen jälkeen kun turismi on täällä kasvanut. Olihan se tavallaan elämys itsessään. Siitä myös minä olen vastuussa ja se laittaa miettimään mihin rahani laitan. Minun rahani kuluivat treenimaksuihin ja herkulliseen paikalliseen ruokaan sekä kerta viikkoon kävin perinteisessä thaihieronnassa, joka on suosikkini, koska siinä venytetään, naksautetaan ja hierotaan. Tekee myös välillä pikkuseeeeeeeen kipeetä.

Jack. WMC Lamai salin valmentaja pitämässä pädejä. Otteluita yli 200, ikää 26 vuotta.

Tämä kuva on Jyrkille Suomeen. Käsi on suojauksessa ja oli joka kuvassa kiinni poskessa ;)

Älä unelmoi elämääsi, elä unelmaasi!

Minun unelmani on olla auringossa, reenata kaksi kertaa päivässä ja syödä hyvää ruokaa ja nukkua riittävästi. Here we go! Päätin aloittaa jokapäiväisen treenauksen sellaisella maltilla, että treenasin vain 2h muay thaita ja tein aamupäivällä oman reenin, joogasin, juoksin lenkin tai uin meressä. Kotosalla, kun ruokaa saa laittaa itse syön n. 4 kertaa päivässä. Täällä päätin budjettini riittävän kolmeen ruokaan päivässä. Yhden annoksen hinta oli 1.50 - 4 euroa. Syöden paikallista ruokaa. Nukkuminen jatkui samalla tavalla kuin kotona, eli pitkään.

Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan tähän muay thai leirielämään ympäri Thaimaata. Lamai salilla oli todella paljon harjoittelijoita ja treenit oli hyvin organisoitu ja tietysti hinta oli myös sen mukainen. Mitä pidempään salilla vietti aikaa, sitä halvempaa harjoittelu tietysti oli. Henkilökohtaista palautetta sai aina, koska valmentajia oli riittävän monta harjoittelijoitten määrään nähden. Aamutreenit alkoi klo 7 ja kesti kaksi tuntia, sama setti iltapäivällä klo 17. Sisältö vaihteli, mutta hyvien lämmittelyjen jälkeen oli tekniikkaa parin kanssa sekä sparria. Sitten sai päditreeniä valmentajan kanssa noin 3 erää. Lopuksi saattoi olla pystypainia niin, että sai vääntää jokaista reenaajaa vastaan. Lamai salilla oli mielestäni vähän showmeininki ja olin iloinen asustaessani itsekseni rannan tuntumassa. Kahdessa viikossa sain kuitenkin erittäin intensiivistä treeniä ja paljon perustekniikoiden toistoja. Opin uusia tekniikoita ja sain mahdollisuuden tutustua kilpailijoiden elämään Koh Samuilla.

WMC Lamain valmentajat

Mahtavaa tavata kaltaisiaan ympäri maailmaa!

Ensimmäiset viikot vierähtivät Thaimaassa treenatessa ja nauttiessa merestä, auringosta, rannasta, ruuasta ja thai hieronnasta. Treenaminen sujui hyvällä energialla, kunhan muisti juoda myös urheilujuomaa. Ilmankosteus ja kuumuus saa aikaan yllätävän nopeasti uupumisen. Palautuminen sujui nopeasti oman leppoisan elämänrytmin takia. Ei tarvinnut olla huolissaan, että olisi valvonut liian myöhään, koska yöllä ei ollut mitään mielenkiintoista minulle tällä kertaa. Etten ihan alkanut erakoksi kävin muiden treenaajien kanssa iltaisin syömässä yömarketilla, jossa isossa pöydässä syötiin kaikki porukalla, niin treenaajat, ottelijat ja valmentajat. Minulla oli halu keskittyä yksinkertaiseen elämään ja sen sijaan, että olisin hengaillut sali ympyröissä, pysyttelin enemmän itsekseni nauttien olostani. Pyrin näkemään myös jotain paikallista. Tutustuin vaatekauppiaaseen sekä kävin katsomassa paikallista festivaalielämää sekä ruokamarketteja.

Tavoitteena saada kaveri lyötyä alas puomilta... Ja ranta täynnä porukkaa ja buddhalaisia munkkeja. 

Spicy or not spicy? Hmm..Not too spicy? 

Tässä kohtaa matkaa oli helppo olla erittäin tyytyväinen. Treenaaminen oli kivaa, ruoka oli hyvää ja merivesi lämmintä. Uusia ystäviä sain monesta euroopan maasta, sekä parhaimmat sparrit sitten Unkarin yhden ruotsalaisen tytön kanssa. Koh Samuilta matka jatkui tutulle saarelle Koh Taolle ja siellä tapaisin tutut valmentajat ja ehkä uskaltautuisin vapaasukelluskurssille uudestaan.