Thailand ja muay thai

Sawadee khaa! Asetan kämmenet vastakkain ja kumarran keveysti ensimmäiselle thaimaalaiselle jonka näen. Saan ison hymyn takaisin ja saman tervehdyksen. Olen Thaimaassa jo kolmatta kertaa. Tulen tänne uudestaan luultavasti samoista syistä kuin monet muutkin. Thaimaa, turistien suosikkimaa upeiden rantojen, herkullisen ruuan ja ystävällisyytensä tähden. Myos reppumatkaajalle tarjontaa tässä upeassa maassa riittää. On guesthouseja, hostelleja, trekkausmahdollisuuksia, kokkauskursseja, treenicamppejä, aurinkoa ja merta. Thaimaa on suloinen maa. Ihmiset on pieniä ja ystävällisiä. Thaimaalaiset on ahkeria työntekijöitä ja lojaaleja toisilleen ja buddhalaisuudelle. Pyhä on pyhää. Bangkok ja useat kaupungit thaimaassa näyttävät suttuisilta tai sekavilta. Sähköjohdot roikkuu isoina kimppuina katujen lyhtypylväissä. Talot saattaa olla vähän vinossa ja tiet muhkuraisia. Silti kaikkialle vallitsee rentous ja tavallaan myös järjestys. Kanat kotkottaa pihalla. Kalastajat kalastaa öisin. Päivällä loikoillaan riippumatossa. Päivällä ruokamyyjät työntävät kärrynsä teille ja ihmiset ostavat lounasta. Kaupoista huudellaan hyvää päivää ja pyydetään ostamaan paita tai ottamaan hieronta. Taxi! Massage! Tuk-tuk! Vaikkei kyytiin hyppäisikään voi kuskin kanssa jäädä juttelemaan kuulumisia ja säätilannetta. Ja tämä on vain ensivaikutelma.,Jos kansalaisiin pääsee tutustumaan erilaisissa olosuhteissa pääsee todella sisällä, ketä nämä iloiset ihmiset ovat.

Koh Samuin katukuvaa ja selkeät sirisevät sähköjohdot.

Minulle tämä paikka oli treenaamista varten. Lensin Phukettiin. Etsin itselleni suoraan treenisalin ja kävin ensimmäisissä treeneissä. Valmentaja kysyi tulenko huomenna? Sanoin, että jatkan matkaa. Phuketissa on hyviä treenisaleja, mutta se turistihärdelli on minulle liikaa. Edessä olisi Koh Samui ja WMC Lamai muay thai camp. Parhaimmat treenipaikat löytyvät isoista kaupungeista Thaimaassa. Niissä on eniten ottelijoita ja parhaimmat valmentajat. Bangkok, Phuket, Pattay, Chiang Mai. Näistä paikoista olin eniten kiinnostunut Pohjois-Thaimaasta ja myös kaoottisesta Bangkokista. Koh Samuin valitsin pelkästään treenipaikan takia. Olin myös lukenut kauniista rannoista ja saaren hyvistä puolista. Olin kuullut myös saaresta sen vilkkaan yöelämän takia ja olin valmistautunut tietynlaiseen kulttuurishokkiin. Seksiturismi ja yökerhojen korvia särkevä voluumi kirkkailla välkkyvillä valoilla maustettuna on kaukana siitä Thaimaasta, mikä tekee minulle kotoisan olon. Yöelämän katselu riitti yhdeksi illaksi ja se toimi eräänlaisena muistutuksena siitä, mitä tälle maalle on tapahtunut sen jälkeen kun turismi on täällä kasvanut. Olihan se tavallaan elämys itsessään. Siitä myös minä olen vastuussa ja se laittaa miettimään mihin rahani laitan. Minun rahani kuluivat treenimaksuihin ja herkulliseen paikalliseen ruokaan sekä kerta viikkoon kävin perinteisessä thaihieronnassa, joka on suosikkini, koska siinä venytetään, naksautetaan ja hierotaan. Tekee myös välillä pikkuseeeeeeeen kipeetä.

Jack. WMC Lamai salin valmentaja pitämässä pädejä. Otteluita yli 200, ikää 26 vuotta.

Tämä kuva on Jyrkille Suomeen. Käsi on suojauksessa ja oli joka kuvassa kiinni poskessa ;)

Älä unelmoi elämääsi, elä unelmaasi!

Minun unelmani on olla auringossa, reenata kaksi kertaa päivässä ja syödä hyvää ruokaa ja nukkua riittävästi. Here we go! Päätin aloittaa jokapäiväisen treenauksen sellaisella maltilla, että treenasin vain 2h muay thaita ja tein aamupäivällä oman reenin, joogasin, juoksin lenkin tai uin meressä. Kotosalla, kun ruokaa saa laittaa itse syön n. 4 kertaa päivässä. Täällä päätin budjettini riittävän kolmeen ruokaan päivässä. Yhden annoksen hinta oli 1.50 - 4 euroa. Syöden paikallista ruokaa. Nukkuminen jatkui samalla tavalla kuin kotona, eli pitkään.

Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan tähän muay thai leirielämään ympäri Thaimaata. Lamai salilla oli todella paljon harjoittelijoita ja treenit oli hyvin organisoitu ja tietysti hinta oli myös sen mukainen. Mitä pidempään salilla vietti aikaa, sitä halvempaa harjoittelu tietysti oli. Henkilökohtaista palautetta sai aina, koska valmentajia oli riittävän monta harjoittelijoitten määrään nähden. Aamutreenit alkoi klo 7 ja kesti kaksi tuntia, sama setti iltapäivällä klo 17. Sisältö vaihteli, mutta hyvien lämmittelyjen jälkeen oli tekniikkaa parin kanssa sekä sparria. Sitten sai päditreeniä valmentajan kanssa noin 3 erää. Lopuksi saattoi olla pystypainia niin, että sai vääntää jokaista reenaajaa vastaan. Lamai salilla oli mielestäni vähän showmeininki ja olin iloinen asustaessani itsekseni rannan tuntumassa. Kahdessa viikossa sain kuitenkin erittäin intensiivistä treeniä ja paljon perustekniikoiden toistoja. Opin uusia tekniikoita ja sain mahdollisuuden tutustua kilpailijoiden elämään Koh Samuilla.

WMC Lamain valmentajat

Mahtavaa tavata kaltaisiaan ympäri maailmaa!

Ensimmäiset viikot vierähtivät Thaimaassa treenatessa ja nauttiessa merestä, auringosta, rannasta, ruuasta ja thai hieronnasta. Treenaminen sujui hyvällä energialla, kunhan muisti juoda myös urheilujuomaa. Ilmankosteus ja kuumuus saa aikaan yllätävän nopeasti uupumisen. Palautuminen sujui nopeasti oman leppoisan elämänrytmin takia. Ei tarvinnut olla huolissaan, että olisi valvonut liian myöhään, koska yöllä ei ollut mitään mielenkiintoista minulle tällä kertaa. Etten ihan alkanut erakoksi kävin muiden treenaajien kanssa iltaisin syömässä yömarketilla, jossa isossa pöydässä syötiin kaikki porukalla, niin treenaajat, ottelijat ja valmentajat. Minulla oli halu keskittyä yksinkertaiseen elämään ja sen sijaan, että olisin hengaillut sali ympyröissä, pysyttelin enemmän itsekseni nauttien olostani. Pyrin näkemään myös jotain paikallista. Tutustuin vaatekauppiaaseen sekä kävin katsomassa paikallista festivaalielämää sekä ruokamarketteja.

Tavoitteena saada kaveri lyötyä alas puomilta... Ja ranta täynnä porukkaa ja buddhalaisia munkkeja. 

Spicy or not spicy? Hmm..Not too spicy? 

Tässä kohtaa matkaa oli helppo olla erittäin tyytyväinen. Treenaaminen oli kivaa, ruoka oli hyvää ja merivesi lämmintä. Uusia ystäviä sain monesta euroopan maasta, sekä parhaimmat sparrit sitten Unkarin yhden ruotsalaisen tytön kanssa. Koh Samuilta matka jatkui tutulle saarelle Koh Taolle ja siellä tapaisin tutut valmentajat ja ehkä uskaltautuisin vapaasukelluskurssille uudestaan. 

Miljonäärin elämää

Katselen Pangkor saaren rannalle lyöviä aaltoja. Pyyhin kyyneleitä poskiltani. Olen hetkeä aikaisemmin sanonut hyvästit ystäville, joiden kanssa vietin viimeisen kuukauden vapaaehtoistöissä. Rinnassani tuntuu jännitystä. Minä en ole menossa kotiin vaan jatkamassa matkaani. Olen taas omillani ja se tuntuu hyvälle. Seuraavana aamuna lautta lähtee liikkeelle rannasta. On aikanen aamu ja aurinko on vielä alhaalla. Ilmassa on aamukastetta ja kun katson taaksejäävää Pangkor saarta näen täydellisen sateenkaaren. Sateenkaarta vasten leijjailee ilmassa lintuja. Kotkia! Katson ympärilleni ja avaan suuni sanoakseni jollekulle samaan suuntaan katsovalle, että vau, näetkö. Kukaan ei katso taivaalle ja käännän katseeni takaisin kotkiin vasten sateenkaarta ja hymyilen. Tämä hetki on minulle. Matkani jatkuu. Tunnen olevani oikeassa paikassa ja oikealla tiellä. 

Vietin Malesiassa vielä reilun viikon. Ajattelin mielessäni, että nautiskelen hetken omasta matkailusta ja lueskelen kirjaa tai loikoilen riippumatossa. Nautin yksin olemisesta. Matkustaessa tunnen hyvää oloa istuessani junassa, bussissa, lautalla tai lentokoneessa. Tunnen olevani liikkeessä ja matkalla. Samalla saan viettää hetken itsekseni ja olla omien ajatusteni kanssa.  Vaikka nautin hetkistä, jotka vietän itsekseni, olen kuitenkin oppinut että elämässä parasta on ne hetket, jotka on jaettu jonkun toisen kanssa. Jos maapallo olisi ihan tyhjä, olisi tylsää lopulta tehdä asioita itsekseen. Yhdessä jaetut hetket tällä matkalla ovat olleet ne, joita ensimmäisinä muistelee.

Bethany Homen futistiimi

Meitä yhdisti nauru.

Kuvassa oleva poika on Bethany Homen oppilas. Kommunikoimme kasvojen ilmeillä ja käden puristuksilla. Meitä yhdisti oma huumori, joka kehittyi kuukauden aikana. Poika ei paljoa kommunikoinut puhumalla tai kuukauden aikana en kuullut hänen sanovan kuin kaksi sanaa: äiti ja isä. Ohjasin liikuntaa hänelle ja opin kuukaudessa millä häntä voisi motivoida liikkumaan enemmän. Jatkoimme molemmin puolista nauruterapiaa koko kuukauden. Viimeisenä päivänä tuli hyvästien aika. Menin vielä ennen lähtöäni sanomaan näkemiin tälle pojalle ja lähtiessäni kävelemään luokasta poika sanoi bye, bye ja heilutti kättään. 

Viimeinen viikonloppu Pangkor saarella vapaaehtoisten kanssa.

Googbye Azmi. Kiitos viittomakielen opeista sekä ystävyydestä.

Sanoin aiemmin elämän olevan luksusta Aasian maissa. Olen tuntenut kuitenkin olevani rikas jo Suomessa. Itseasiassa tunnen olevani miljonääri. Se, että olen syntynyt Suomeen antaa minulle jo paljon etuja, joita ei aina tule ajatelleeksi. Minulla on vapaus valita asioita elämässäni. Voin itse päättää mitä teen elämälläni. Minulla on mahdollisuus saada apua kiperässä tilanteessa yhteiskunnalta. Olen miljonääri saadessani liikuttaa kehoani joka päivä ja elämässäni saan tarjota myös toisille ihmisille tuota liikunnan iloa ja nähdä onnistumisen elämyksiä. Olen miljonääri, koska minulla on perhettä ja ystäviä kotimaassani, jotka tukevat minua. Miljonäärin elämässäni saan mahdollisuuden oppia jotain uutta joka päivä ja mikä parasta saan tavata mielenkiintoisia, erilaisia, inspiroivia ja vieraanvaraisia ihmisiä.

Tällä matkalla olen saanut kokea, että vaikka lähdin itsekseni matkaan, saan harvemmin olla yksinäni. Näin kävi myös Langkawin saarella. Ajattelin, että lepäilen saarella pari päivää ennen kuin lennän Thaimaaseen treenaamaan.  Saavuttuani Langkawin saarelle heitin tavarana hostellihuoneeseen, otin kameran mukaani ja lähdin  kävelemään rannalle. Haahuilin rannalla tuijotellen merta. En kiinnittänyt huomiota ihmisiin ja vastasin aika vaisusti tervehdyksiin. Ranta näytti upealta auringonlaskussa. Kävelin poispäin rannalta ja eteeni hyppäsi kaksi poikaa, jotka alkoivat kyselemään valokuvista mitä olin ottanut ja mistä olen kotoisin. Vastailin kysymyksiin, mutta samalla mietin kuinka pian painan pään tyynyyn. Mielenkiintoni kuitenkin lopulta heräsi, kun kuulin heidän olleen jo toista vuotta matkalla ympäri maailmaa. Lopulta nohdin että minua väsytti ja istuin iltaa uusien tuttujen kanssa ja kuuntelin tarinaa maasta nimeltä Kamerun, sen voodooperinteistä ja upeasta luonnosta. 

 

"Best things in life are free"

Leslie the King of Langkawi

Leslie on kotoisin Kamerunista, Afrikasta. Jaamme aika erilaisen kasvatuksen ja kulttuurin. Kuitenkin meitä yhdisti halu matkustaa maailmalla ja nauttia elämästä. Leslie kirjoitti tuon lauseen, jossa parhaat asiat ovat ilmaisia. Ja niistä yksi on mielestäni ystävyys. Toki ystävyyteen vaaditaan joitakin sosiaalisia taitoja että se voi olla mahdollista, mutta vaikkei yhteistä kieltäkään olisi voi yhteenkuuluvuuden tunne olla voimakas. Langkawin saarella vietin kolme päivää hulvattomien kamerunilaisten kanssa. Annoin hetken viedä mennessään ja seikkailin ympäri saarta uiden vesiputouksissa ja ajellen skootterilla.

Minä ja Afuh

Laskettelemme Afuhun kanssa vuoristotietä alaspäin. Auringonlasku värjää maisemaa kullan keltaiseksi. Alhaalla näkyy kaunis Langkawin rantaviiva. Kauempana näkyy saaria, joista ei enää ole pitkä matka Thaimaaseen. Viimeineä ilta saarella ja huomenna lento taas uuteen maahan. Tällä kertaa tutuille kulmille. Taidan jatkaa miljonäärin elämääni jatkossakin.