Matkan aloittaminen

Soturi tietää olevansa vapaa

valitsemaan mitä haluaa; 

hänen päätöksiään sanelevat rohkeus, 

riippumattomuus ja -ajoittain- 

jonkinasteinen hulluus.

-Valonsoturin käsikirja

Kävelen Aleksanterinkatua kohti elokuvateatteria. Lumihiutaleet on isoja ja kastelee hiuksia. Lumihiutaleet kasaantuu olkapäille. Pidän talvesta, mutta ajatukset karkaa matkalle ja lämpöön. Ei talvea Suomessa, eikä takkeja. Yhtäkkiä tajuan, että kohta matka on todellista. Olen saanut säästöön rahaa ja säästäminen on ollut helppoa. Nyt vaan täytyy toteuttaa itse matka. Tunnen jännityksen tunteen vatsanpohjassa. Minä itse päätän minne menen. Minä itse hoidan asunnot, työt, vakuutukset, varaukset. Kukaan ei tee niitä puolestani. Eikä  ole toista jonka kanssa sovitaan, mitä tehdään vaikka Aasiassa. Jännittävää, innostavaa ja vapauttavaa. Katson vastaantulijaa ja hymy nousee korviin. Tekisi mieli huutaa ääneen että; arvaa mihin mie oon menossa? 

Kun miksi on selvitetty, niin sen jälkeen pitää päättää minne mennä ja mitä siellä tehdä. Mielenkiintoinen tunne, kun alkaa lyömään tyhjää. Päähän ei tulekkaan yhtä tai edes kahta ehdotonta suosikkia. Tästä kuitenkin lähtivät ajatukset liikkeelle ja alkoi karttojen tutkiminen, kirjojen lukeminen ja haaveilu. Kaikki villeimmätkin ideat harkitsin läpi. Valinnoissa vaikutti se että matkustan yksin naisena. Siitä ei kuitenkaan saanut tulla hidaste matkalle. Päätin etten halunnut uhata turvallisuuttani tai tuntea jo suunnitteluvaiheessa pelkoa. Oli helppoa jättää sellaisia maita pois, minne en matkustaisi yksin tällä kertaa. Halusin myös pitää ajatuksen hitaasta etenemisestä mielessä, vaikkakin rahtilaivan jouduin hylkäämään liian kovan hinnan takia. Sielu pysyy paremmin mukana, kun matkustaa hitaasti, sanovat intiaanit. Charles Chaplinin mukaan elämässä tarvitaan mielikuvitusta, rohkeutta ja vähän rahaa. Eikä tämäkään matka ollut poikkeus. Raha vaikutti myös valintoihin sekä kulkuvälineisiin, mitä käyttäisin. 

"Kun jotain haluaa, koko maailma auttaa sinua saavuttamaan unelmasi"

-Alkemisti

Ku motivaatio jotakin asiaa kohtaan on korkealle, ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin. Myös tietynlainen pelottomuus ja usko itseen lisää onnistumisen mahdollisuutta. Usein asiat, joita teemme elämässä on jonkun jo joskus tekemiä asioita. Kun joku on kokeillut ja hyväksi todennut, olemme valmiimpia kokeilemaan itsekkin.Välillä on kuitenkin mielenkiintoista pohtia mitä minä oikeasti haluan? Haluanko jonkun toisen unelman vai haluaisinko tehdä jotain mikä on minulle merkityksellistä, inspiroivaa ja motivoivaa!

Inspiroivia ihmisiä ja oman tiensäkulkijoita: Henry Rollins; absolutisti, punkkari ja inspiroiva puhuja. Esko Valtaoja, maailmankaikkeuden pohtija, joka antaa vähän perspektiiviä asioiden mittasuhteille. 

Annoin matkan tapahtua, en lyönyt mitään lukkoon, vaan seurasin mitä eteen tulee. Olin useassa tienhaarassa ja luotin intuitiooni tai pelkkään katumiehen heittämään ideaan. Annoin kärpästen kopsahdella otsaan ja tutkin ympäristöni. Juttelin useiden ihmisten kanssa, ei ollut väliä oliko matkustanut vai ei, silti joka kerta eteen tuli jotakin matkaan liittyvää. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja tunsin Suuren Onnen olevan taskussani. Suunnitelmat elivät kokoajan ja se tuntui hyvälle. Äitini kuitenkin muisti minua tasaisin väliajoin sähköpostilla, jossa matkaan liittyvät kysymykset oli lueteltu numeroin allekkain. Se on kuin pyörän lukkoon laittaminen kaupungissa (varsinkin Lahessa), pitää muistaa tosiasiat. Matkani alkoi hahmottua omien motivaatiotekijöideni ympärille. Potkunyrkkeilyn harjoittelu maailmalla, yksinkertaisen elämän viettäminen, sekä joustava mahdollisuus muuttaa suunnitelmia milloin tahansa. Olin valmis seikkailuun.

Reittini kulkisi maailman ympäri. Matkareitilleni osuisi seuraavat maat: Ruotsi, Saksa, Puola, Slovakia, Unkari, Malesia, Thaimaa, Uusi-Seelanti, Tonga, Amerikka. Katsotaan mitä tapahtuu! 

Matkatavarat ja avaruushousut.

Irtipäästäminen

Siipien suojista omille siiville

kokematon lentäjä,

untuvainen sulkapeite,

innokas ja peloton

Uuden vuoden yönä 2011 valoin tinaa Tampereella. Laitoimme asianmukaisesti kynttilän pöydälle ja tutkiskelin tinamöykkyä liekin valossa. Möykyn varjo siirtyi seinälle ja hetken kääntelyn päätteeksi totesin sen olevan kotka. Hienoa, olen aina ihaillut kotkia ja piirtänyt niitä korkealle puunlatvapesään. Googletin tinakotkan merkityksen. Oli jotenkin sellainen olo että täytyy selvittää tämän taikauskoisen rituaalin ennustus. Tinakotka merkitsi Suurta Onnea. Lähdin seuraavana päivänä tinakotka taskussani junalla Lahteen. Asetin kotkan hyllylleni ja mietin mielessäni että minulla on nyt Suurin Onni maailmassa.  

 

Oletko joskus ajetellut, että sinusta voisi tulla rokkitähti tai astronautti? Onko joku sanonut sinulle että kuvittelet mahdottomia? Tai kertonut ettei tässä suvussa ole matikkapäätä? Jostain syystä sanat vaikuttaa sinuun voimakkaasti ja valitset ehkä toisen tien, vain sanojen tähden.  Myöhemmin mietit hymähdellen mitä olit joskus kuvitellut, samalla kuitenkin pientä kaihoa tuntien. Valitsemasi tie voi olla sinulle se oikea ja tunnet olevasi onnellinen. Kun tiellä ei ole koko sydämellä, voi se tehdä sinut onnettomaksi. Valitessamme tuntemattoman, jopa pelottavan tien, emme voi tietää varmasti mitä tapahtuu. Entä jos epäonnistun? Entä jos en menestykkään? Mitä sitten?

Olin jostain syystä päättänyt olla elämässäni kakkonen. Tiesin paljon asioita missä olin hyvä, mutta kuitenkin en ajatellut olevani paras. En ollut onnellinen roolissani. Muutama vuosi sitten havahduin siihen että minulla on vain yksi elämä käytettävissäni. Yksi elämä tehdä mitä vain. Miten minä sen haluan käyttää riippuu vaan minusta itsestäni. Minä olen elämäni ykkönen, minun elämäni on ykkönen.
Mistä silloin luovuin? Silloin luovuin kaikista epäilyistä itseäni kohtaan. Silloin luovuin ympärilleni rakentamistani muureista. Silloin luovuin mielestä, joka estää uskomasta mahdottomiin asioihin! Aloin saada elämässäni aikaa uskomattomia asioita ja tunsin että minulla oli myös onni matkassa.

Inspiroivaa lukemista ja syvällistä pohdintaa:
Paolo Coelho - Alkemisti, Anthony De Mello - Havahtuminen

Elämästä tuli peli/leikki, jossa kaikki on mahdollista. Ongelmista ja esteistä tuli haasteita. Kompastumiset, tavaroiden hajoamiset, roskat silmässä, kohtaamiset, "sattumat" oli enteitä, jotka käski pysähtymään ja tarkastelemaan tilannetta. Pyöräillessä usein nauratti, kun jäin pohtimaan jotain asiaa, tunsin ärsytystä tai mieleni pallotteli jotain turhanpäiväistä asiaa, niin samaan aikaan naamaani lensi lehti, tai otsaani kopsahti kärpänen, kuin muistuttaakseen; älä hölmöile, keskity ajamiseen tai olet ojassa! Jokaisesta päivästä tuli mahdollisuus. Mahdollisuus tavata kenet tahansa, oppia mitä tahansa ja olla onnellinen joka päivä. Eikä onnellisuus tarkoita sitä että kokoajan hymyilyttää, mutta sitä että silloinkin kun on surullinen, niin on samaan aikaan onnellinen.

Tunsin suuria oivalluksia ja onnenhetkiä matkustaessani töihin bussilla. Hymyilin kanssamatkustajille ja joku kerta taisin ääneenkin mainita kuinka kaunis aamu oli. Jännä juttu etten saanut maanantaiaamun bussissa paljoa vastakaikua kommenteilleni. Oivalsin että ollessani matkalla tunnen erityisen voimakkaita onnen tunteita ja totesin että sitä minun sitten täytyy tehdä, olla matkalla.  Kun elämästä tuli minulle leikkikenttä, niin jokainen kerta ku eteeni tuli joku asia, mihin olisin aikaisemmin sanonut ei tai en jaksa tai en viitsi, niin tällä kertaa sisäinen minäni teki joka kerta kysymyksen, miksi et? Mitä menetät? Tee se!

Matka alkaa päästämällä irti. Jotta voi lähteä matkalle, täytyy luopua jostain. On astuttava ulos ovesta. On päästettävä irti jostain mikä tuo itselle turvallsen olotilan. Koti, työpaikka ja lähikauppa. Oma sänky, ammatti-identiteetti ja bonuskortti. Hallitsen elämääni ja se luo turvallisuuden tunnetta. Niistä luopuminen jännittää. Ovesta ulos astuminen jännittää. Mitä jää jäljelle, jos luovun kaikista asioista, jotka minua määrittää? Mitä jää jäljelle?

Haloo Helsingin Elli laulaa että vapaus käteen jää. Vapaus on vahva sana. Miun vapaus alkoi pari vuotta sitten. Jotta voisi saada tai kokea jotain uutta, täytyi luopua ja päästä irti jostain muusta.

Uimalla työpaikalta vastarannalle. Jäi työasiat taakse.

Nousen ylös ja astun varovaisesti reunalle. Kurkistan alaspäin, enkä näe alas asti. Rinnassa tuntuu polttava tunne ja sydän tykyttää. Suupielet nousee väkisinkin ylöspäin. Hartiat on kevyet. Avaan rintaa auki ja levitän käsiäni. Polte rinnassa kovenee. Kyyneleet alkaa valua silmistä. Levitän kädet niin auki kuin saan ja otan rohkean askeleen aivan pesän reunalle. Nojaan eteenpäin ja pudottaudun alas. 

Nähdään :)