 |
| Chiang Mai |
Kyyneleiden saattamana hyvästelin Koh Taon ja jatkoin matkaa pohjoiseen Chiang Maihin. Vaikka olisin voinut jäädä Taolle asumaan, oli minulla tunne että nyt matkani tulee jatkua jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. Halusin myös hyvässä treeniflowssa ottaa ilon irti pohjoisen treenileireistä. Matkustin juuri sopivasti Chiang Main valonjuhlaan! Koko kaupunki oli karnevaalitunnelmissa ja itsekin menin katsomaan miltä kaduilla näyttää. Raketit paukkui ja lyhtyjä oli taivas täynnä. Ilokseni sain huomata katujen olevan täynnä paikallisia nuoria ja kaikki olivat hymyssäsuin, eikä alkoholia näkynyt missään tai kukaan ei ollut humalassa. Joskus Suomen kaduilla kävellessä viikonloppuiltana olisi kiva nähdä jotain vastaavaa ja haluan uskoa, että viikonloppuisin voi tehdä jotain muutakin kuin juopotella.
 
Chiang Maissa vietin muutaman päivän katsellen ympäriinsä ja nauttien kasvisruokaravintoloiden tarjonnasta. Kasvisruokailu ja smoothiekahvilat oli täällä selkeästi turisteja varten, mutta tämä trendi on paljon tervetulleempi kuin pikaruokaravintolat. Tapasin myös tutun kasvon suomesta ja käytiin treenamassa ja opettelemassa kokkaamista yhdessä.
Chiang Maille sanoin aika nopeasti hyvästit, koska olin jo saanut vinkkiä että hyvät treenit ja kauniit maisemat löytyisi pohjoisemmasta Pain kylästä. Paihin matka vei ja oli varmasti Thaimaan matkani ehdoton suosikkikohde. Kylä oli tunnettu hippien kylänä ja kaduilla näki paljon rastapäitä ja lävistettyjä kasvoja. Se mitä kylä nykyään on ja kuka on hippi ja kuka ei, on minulle aika sama. Jokainen tallaa täällä miten haluaa. Paissa pääsi matkaajien lisäksi kosketuksiin paikallisen väen kanssa ja kylästä pystyi helposti tekemään lyhyempiä matkoja muihin kyliin. Pidin taas kovasti tunnelmasta kaduilla, joissa oli joka ilta tarjolla katuruokaa ja paikallisten taitelijoiden tekemiä luomuksia. Paikka oli rauhallinen ja kaikki kovaääniset musiikit tai vilkkuvat valot olivat kaukana eteläthaimaassa. Iltaisin sai istua jazzbariin ja kuunnella livemusiikkia. Baarissa saattoi loikoilla riippumatossa tai levytellä sohvalla, ellei sohva ollut varattuna paikallisille koirille, jotka mielihyvin ottivat kaikki rapsutukset vastaan.
 
Treenaushan se minut tänne taas ajoi ja kaupunkiin saapuessani seisoin pöllönä keskellä tietä ja mietin että miten pääsen salille. Olin päättänyt mennä asumaan salin luokse ja treenata kaksi kertaa päivässä koko rahan edestä. Kysyin taksitolpalla olevalta mieheltä missä sali sijaitsee ja samalla tuli skootterikuski vierelle. Minä voin viedä sinut! Hyppäsin kyytiin ja aloin vasta miettiä kyydissä etten kysynyt hintaa tai mitään muutakaan. Sali oli onneksi lähellä ja veloitus taisi olla 20bht eli 50senttiä. Pudotin rinkan maahan ja vedin treenikamat esille. Menin heti alkaviin reeneihin ja majoitus hoidettaisiin sitten jälkeenpäin. Charn Chain muay thai salilla oltiin todella järjestäytyneitä ja ystävällisiä. Majoitusta etsittiin yhdessä monenkin valmentajan voimin, koska paikat salin lähellä olivat täynnä. Lopulta saksalainen treenaaja tarjosi huoneessaan olevaa toista sänkyä minulle, koska ei kahta sänkyä tarvinnut. Taas sain kokea ihmisten vilpitöntä hyväntahtoisuutta. Tiiviit kaksi viikkoa salilla saivat alkaa. Nautin jokaisesta reenistä, sekä kahden ihmisen hikisten reenikamojen hajusta :). Painoin uudet opit päähäni sekä henkisesti että fyysisesti.
 |
| Paissa valmentajat osasivat hommansa ja tilat olivat tyylikkäät. |
 |
| Viimeisissä reeneissä pädierät tuntuivat palkinnolta! |
 |
| Kaikilla valmentajilla oli yli sata ottelua takana ja paljon kokemusta pädien pitämisestä. Aivan rikkinäisenä viikon viimeisistä reeneistä saa silti tämä mies jokaisen treenaajan tekemään parhaansa pädierässä. |
 |
| Päävalmentaja ja salin perustaja Bee vasemmalla ja kaikki muut valmentajat. Tämä kuva otettu Charn Chain nettisivuilta. |
Viimeinen viikko Thaimaassa oli juuri sitä mitä Thaimaasta tällä matkalla halusin. Viimeiset treenit olivat palkinto itsessään. Oli aika sanoa hyvästit Charn Chaille ja koko Thaimaalle. Thaimaa jäi edelleen sydämeeni ja tunne että palaan takaisin on vahva. Oli mahtavaa päästä näkemään eri saleja ja tavata treenaajia ja valmentajia. Tunnelma treenipaikoissa oli kannustava ja treenitahti tiukka. Turistista otettiin kaikki mehut irti, myös tietysti bahtit. Monessa paikassa tapasi paljon aloittelevia treenaajia ja mielestäni valmentajat osasivat ottaa kaikki harjoittelijat huomioon tason mukaan. Treenaajien elämä oli aika viikolla aika kurinalaista, vaikkakin saleilla tunnelma oli aina positiivinen, eikä siellä oltu koskaan suupielet alaspäin. Viikonloppuisin rentouduttiin ja yleensä treenaajat lähti yhdessä ulos syömään ja juhlimaan. Itselle riitti helposti syöminen ja nukkuminen lauantai-iltana.
 |
| Tältä näyttää ihminen matkustettuaan yli 3kuukautta maailmalla. Mielestäni aika onnelliselta. |
