Miljonäärin elämää

Katselen Pangkor saaren rannalle lyöviä aaltoja. Pyyhin kyyneleitä poskiltani. Olen hetkeä aikaisemmin sanonut hyvästit ystäville, joiden kanssa vietin viimeisen kuukauden vapaaehtoistöissä. Rinnassani tuntuu jännitystä. Minä en ole menossa kotiin vaan jatkamassa matkaani. Olen taas omillani ja se tuntuu hyvälle. Seuraavana aamuna lautta lähtee liikkeelle rannasta. On aikanen aamu ja aurinko on vielä alhaalla. Ilmassa on aamukastetta ja kun katson taaksejäävää Pangkor saarta näen täydellisen sateenkaaren. Sateenkaarta vasten leijjailee ilmassa lintuja. Kotkia! Katson ympärilleni ja avaan suuni sanoakseni jollekulle samaan suuntaan katsovalle, että vau, näetkö. Kukaan ei katso taivaalle ja käännän katseeni takaisin kotkiin vasten sateenkaarta ja hymyilen. Tämä hetki on minulle. Matkani jatkuu. Tunnen olevani oikeassa paikassa ja oikealla tiellä. 

Vietin Malesiassa vielä reilun viikon. Ajattelin mielessäni, että nautiskelen hetken omasta matkailusta ja lueskelen kirjaa tai loikoilen riippumatossa. Nautin yksin olemisesta. Matkustaessa tunnen hyvää oloa istuessani junassa, bussissa, lautalla tai lentokoneessa. Tunnen olevani liikkeessä ja matkalla. Samalla saan viettää hetken itsekseni ja olla omien ajatusteni kanssa.  Vaikka nautin hetkistä, jotka vietän itsekseni, olen kuitenkin oppinut että elämässä parasta on ne hetket, jotka on jaettu jonkun toisen kanssa. Jos maapallo olisi ihan tyhjä, olisi tylsää lopulta tehdä asioita itsekseen. Yhdessä jaetut hetket tällä matkalla ovat olleet ne, joita ensimmäisinä muistelee.

Bethany Homen futistiimi

Meitä yhdisti nauru.

Kuvassa oleva poika on Bethany Homen oppilas. Kommunikoimme kasvojen ilmeillä ja käden puristuksilla. Meitä yhdisti oma huumori, joka kehittyi kuukauden aikana. Poika ei paljoa kommunikoinut puhumalla tai kuukauden aikana en kuullut hänen sanovan kuin kaksi sanaa: äiti ja isä. Ohjasin liikuntaa hänelle ja opin kuukaudessa millä häntä voisi motivoida liikkumaan enemmän. Jatkoimme molemmin puolista nauruterapiaa koko kuukauden. Viimeisenä päivänä tuli hyvästien aika. Menin vielä ennen lähtöäni sanomaan näkemiin tälle pojalle ja lähtiessäni kävelemään luokasta poika sanoi bye, bye ja heilutti kättään. 

Viimeinen viikonloppu Pangkor saarella vapaaehtoisten kanssa.

Googbye Azmi. Kiitos viittomakielen opeista sekä ystävyydestä.

Sanoin aiemmin elämän olevan luksusta Aasian maissa. Olen tuntenut kuitenkin olevani rikas jo Suomessa. Itseasiassa tunnen olevani miljonääri. Se, että olen syntynyt Suomeen antaa minulle jo paljon etuja, joita ei aina tule ajatelleeksi. Minulla on vapaus valita asioita elämässäni. Voin itse päättää mitä teen elämälläni. Minulla on mahdollisuus saada apua kiperässä tilanteessa yhteiskunnalta. Olen miljonääri saadessani liikuttaa kehoani joka päivä ja elämässäni saan tarjota myös toisille ihmisille tuota liikunnan iloa ja nähdä onnistumisen elämyksiä. Olen miljonääri, koska minulla on perhettä ja ystäviä kotimaassani, jotka tukevat minua. Miljonäärin elämässäni saan mahdollisuuden oppia jotain uutta joka päivä ja mikä parasta saan tavata mielenkiintoisia, erilaisia, inspiroivia ja vieraanvaraisia ihmisiä.

Tällä matkalla olen saanut kokea, että vaikka lähdin itsekseni matkaan, saan harvemmin olla yksinäni. Näin kävi myös Langkawin saarella. Ajattelin, että lepäilen saarella pari päivää ennen kuin lennän Thaimaaseen treenaamaan.  Saavuttuani Langkawin saarelle heitin tavarana hostellihuoneeseen, otin kameran mukaani ja lähdin  kävelemään rannalle. Haahuilin rannalla tuijotellen merta. En kiinnittänyt huomiota ihmisiin ja vastasin aika vaisusti tervehdyksiin. Ranta näytti upealta auringonlaskussa. Kävelin poispäin rannalta ja eteeni hyppäsi kaksi poikaa, jotka alkoivat kyselemään valokuvista mitä olin ottanut ja mistä olen kotoisin. Vastailin kysymyksiin, mutta samalla mietin kuinka pian painan pään tyynyyn. Mielenkiintoni kuitenkin lopulta heräsi, kun kuulin heidän olleen jo toista vuotta matkalla ympäri maailmaa. Lopulta nohdin että minua väsytti ja istuin iltaa uusien tuttujen kanssa ja kuuntelin tarinaa maasta nimeltä Kamerun, sen voodooperinteistä ja upeasta luonnosta. 

 

"Best things in life are free"

Leslie the King of Langkawi

Leslie on kotoisin Kamerunista, Afrikasta. Jaamme aika erilaisen kasvatuksen ja kulttuurin. Kuitenkin meitä yhdisti halu matkustaa maailmalla ja nauttia elämästä. Leslie kirjoitti tuon lauseen, jossa parhaat asiat ovat ilmaisia. Ja niistä yksi on mielestäni ystävyys. Toki ystävyyteen vaaditaan joitakin sosiaalisia taitoja että se voi olla mahdollista, mutta vaikkei yhteistä kieltäkään olisi voi yhteenkuuluvuuden tunne olla voimakas. Langkawin saarella vietin kolme päivää hulvattomien kamerunilaisten kanssa. Annoin hetken viedä mennessään ja seikkailin ympäri saarta uiden vesiputouksissa ja ajellen skootterilla.

Minä ja Afuh

Laskettelemme Afuhun kanssa vuoristotietä alaspäin. Auringonlasku värjää maisemaa kullan keltaiseksi. Alhaalla näkyy kaunis Langkawin rantaviiva. Kauempana näkyy saaria, joista ei enää ole pitkä matka Thaimaaseen. Viimeineä ilta saarella ja huomenna lento taas uuteen maahan. Tällä kertaa tutuille kulmille. Taidan jatkaa miljonäärin elämääni jatkossakin.